Kuulumiset

Vuoden Voittajat

Vuoden voittajapisteet on julkaistu! 🐹 Saatiin yksi VV18-tittelikin hamsulaan Infernolle 😍

Vuoden Kasvattaja 2018 – kaikki lajit ja luokat
9. Wonderland’s

Vuoden Kasvattaja 2018 – standardiluokat
8. Wonderland’s

Vuoden kasvattaja 2018 – lyhytkarvaiset syyrianhamsterit
2. Wonderland’s

Vuoden kasvattaja 2018 – pitkäkarvaiset syyrianhamsterit
7. Wonderland’s

Vuoden kasvattaja 2018 – roborovskit
4. Wonderland’s

Vuoden Näyttelyhamsteri 2018 – standardiluokat
3. FIN MVA Wonderland’s Green Inferno

Vuoden näyttelyhamsteri 2018 – lemmikkiluokat
9. Yours Mercury II

Vuoden Voittaja 2018 – lyhytkarvaiset syyrianhamsterit
1. FIN MVA VV18 Wonderland’s Green Inferno
10. Wonderland’s F.A.M.E., om. Kasperi Karppinen

Vuoden voittaja 2018 – roborovskit
10. Wonderland’s I Am The Unicorn*, om. Kasperi Karppinen

Vuoden Voittaja 2018 – lemmikkikääpiöhamsterit
5. Yours Mercury II

9 vuotta kasvatusta – Motivaatio otti jälleen jalat alleen

Lokakuussa tuli kuluneeksi 9 vuotta ensimmäisen syyrianhamsteripoikueen syntymästä. Niin se aika menee kuin siivillä – motivaatio tuntuu aina säännöllisin väliajoin olevan ongelma. On mietittynä jo parit valmiiksi, mutta ei kuitenkaan välttämättä olisi suurta intoa lähteä siihen poikasrumbaan mukaan – mitä kasvattaminen tietenkin tuo väistämättä tullessaan.

Olen toisaalta kuitenkin niin tottunut, että motivaatio ottaa jalat alleen aina säännöllisin väliajoin ja se ei ole niinkään uutta. Käsissä on lisäksi mukavia jalostuseläimiä, joiden yhdistämisen tuotoksia tahtoisi tottakai ihastella. Olen tällä hetkellä enemmän rutinoitunut hoitamaan hamsulan arkea sellaisena kuin se on rullannut aina vuodesta toiseen. Meillä ei laitella ”turhia” pakkaseen, joten uusien eläintenkin hankinta vaatii aikaa luonnollisen poistuman kautta. Osa toki lähtee tarkoin valittuihin eläkekoteihin jo hyvässä nuoressa iässä poikasten jälkeen ja osan olen nyt viimeaikoina delegoinut kasvattajakollegoille, ettei hyvät eläimet jää käyttämättä. Se tuo kieltämättä melkoisia haasteita mukanaan, kun paikkoja syyrianhamstereille on erittäin rajoitetusti.

Myös yrittäjyys on ehkä syönyt vähän intoa omasta kasvatuksesta. Yritys on vähän kuin oma lapsi, jonka menestymisen vuoksi aikaa on uhrattava yrityksen kasvatukseen. Toki Hopeakuu on vielä täysin lapsen kengissä, eikä sekään haittaa. Yrittäjyys on ollut minulle haave aivan pienestä vaahtosammuttimen kokoisesta pikkutytöstä lähtien. Kohderyhmä on muuttunut vain aika radikaalisti isoista hevoseläimistä pienlemmikeihin. Molempiin olen käyttänyt elämästäni ison palan. Tottakai hevosetkin ovat vielä elämässäni mukana, mutta ei ammatillisessa mielessä.

Mutta kyllä se kultainen keskitie sieltä taas löytyy. Vanhoja merkkejä kuunnellen pitää vaan antaa ajan kulua, eikä huolehtia turhista. Siitä saa vain ikävän mahahaavan. Tuntuu vain äärimmäisen typerälle, että motivaatio ottaa jalat allensa juuri nyt, kun kaikki on enemmän kuin minulle tarpeeksi hyvin. Inferno valmistui muotovalioksi, roborovskit pärjäävät kohtuullisesti ja niillekkin on jo kertynyt sertejä kuitenkin laskujeni mukaan seitsemän sen parin vuoden aikana, kun olen näitä viiksuvalluja kasvattanut.

Ihan ehdoton motivaationsyöjä on se, ettei ole varaa liikkua kaikkiin näyttelyihin joihin haluaisi. Täällä pohjoisessa on maksimissaan kahdet ulkomuotoluokat vuodessa, ne ovat aina vakiot. Sinne mennään aina ja loppujen näyttelyiden kohdalla laskeskellaan pennosia. Onko varaa lähteä ja jos kutsu tuomariksi käy, niin se on lottovoitto! Mutta siinäkin miinuksensa, kun kutsutaan ulkomuototuomariksi. Silloin siinä yleensä suurinosa omista jää näyttelyttämättä ja reissuun lähdetään parin hassun hamsterin voimin. Sen olen vannottanut itselleni, että enempää en lähde tuomariksi opiskelemaan. Minulle riittää täysin FIN VLH-pätevä tuomaruus ja syyrianhamstereiden ulkomuotoluokkien tuomarina toimiminen.

Toinen motivaationsyöjä hyvänä kakkosena on ehdottomasti rajalliset tilat. Minua todentotta korpeaa, että syrkkejä hamsulaan mahtuu 11kpl ja kääpiöhamstereita kourallinen enemmän. Pyörittelin jo päässäni sitä, että hävitän syrkit kokonaan pois ja keskityn pelkkiin roborovskeihin. Niitähän saisi useamman kourallisen lapioitua syrkkien samloihin. Tai niinhän sitä voisi luulla – eivät tulisi sitten toimeen keskenään. En minä kuitenkaan todellisuudessa voisi syrkeistä luopua ja roboista luopuminen taas ei toisi kuin parin samlan verran lisätilaa hamsulaan ja toisekseen robot ovat kovertaneet sydämeeni liian suuren aukon täytettäväksi. Siksi minä yritän aina pistää eurojackpotit vetämään, kymppitonnilla saisin rakennettua eläimille oman hallin talon yhteyteen. Se olisikin unelma ja tuleville ihmispennuillekkin riittäisi talossa tilaa.

Kaikesta vinkuvalituksesta huolimatta, en voisi kuvitella vaihtavani elämäntyyliäni pieneläinten kasvatuksesta yhtikäs minnekkään. Ne ovat rakentaneet elämääni kuitenkin todella pitkälle ja näin haluan sen myös jatkuvan. Haluan kasvattaa kauniita, standardinmukaisia syyrianhamstereita ja roborovskeja. Itsehän olen tieni valinnut, vai valikoiko se minut aikoinaan? Niin tai näin, se on minun elämääni ja toivon sen jatkuvan pitkään. Annan itselleni anteeksi motivaation puutteen, mikä lie silläkin tyypillä? Jatkuvasti ottaa jalat alleen ilman syytä! 😀

Ylivieska 13.10.2018 & FIN MVA Wonderland’s Green Inferno

Käväistiin Pohjois-Pohjanmaan kani-ja jyrsijäyhdistyksen näyttelyissä Ylivieskassa Kingdom’s Pilvin kanssa. Ilmoitin kahdeksan hamsteria, joista lopulta lähti seitsemän. Itse arvostelin lemmikkikääpiöhamsterit, ulkomuotoluokan pitkäkarvaiset ja ei-standardit, koestandardeja ei paikalle ollut ilmoitettu yhtään, joten se luokka jäikin sitten arvostelematta.

Päivä meni todella mukavasti, näyttelypaikka oli pieni, mutta mielestäni tunnelmallinen ja ihana! 🙂 Ilmoitin kaikki hamsterini ulkomutoluokkaan, tuomarina lyhytkarvaisille oli Satu Karjalainen. Tavoitteena tietenkin viimeinen serti Infernolle. Päivä sujuikin odotusten mukaan.

Wonderland’s Green Inferno** S1+SERT+BIS1 >> FIN MVA.
Wonderland’s Iltasatu*, S3+SERT (om. Satu Karjalainen)
Wonderland’s Jalokivi* S3
Wonderland’s Irvikissa Tuomarin suosikki
Wonderland’s Jalokoralli* Kunniamaininta (perusväri)
Wonderland’s Jaguaariuni Kunniamaininta (perusväri)

Ihan tyytyväinen saa olla vuoden viimeiseen näyttelyyn ja siihen, että Inferno valmistui muotovalioksi! Poikansa Jaguaariuni ei nyt ihan isänsä tasolle yllä, mutta siinä on mukavia ominaisuuksia, joita on sitten aikanaan mukava siirtää jälkipolville. Morsiokin on jo Unille valittuna, pitkäkarvainen seepianharmaa Crazy, Mad, Insane. Kaunis naaras, erinomaisella seepianharmaan sävyllä sekä kauniilla pään profiililla ja hyvällä tyypillä.

FIN MVA Wonderland’s Green Inferno

Turku 18.8 ja katse syksyyn

Pyörähdettiin siis Pilvin kanssa Turussa Turun Seudun Talttahampaiden näyttelyissä. Mukana minulla oli pari syyrianhamsteria ja muutama roborovski ulkomuotoluokkiin. Itse tuomaroin lemmikkikääpiöhamsterit, joita oli 19kpl sekä lemmikkisyyrianhamsterinaaraat, joita oli 16kpl. Saavuttiin perjantaina Turkuun ja majoituttiin Varjosielun hamsulan Kasperin luokse. Illalla käytiin porukalla laittamassa näyttelypaikka kuntoon, näyttelyt pidettiin skanssin ostoskeskuksessa ja meidän näyttelypaikan kasaaminen saattoi aiheuttaa jonkunverran hilpeyttä kanssaihmisissä, kun jokainen enemmän tai vähemmän väsyneenä kuskasi rullakoilla pöytiä pitkinpoikin ostoskeskusta.

Näyttelypäivä sujui leppoisasti ja Tuta oli järjestänyt kaiken oikein mallikkaasti ruuasta lähtien. Oli oikein piristävää, että toimariruokana oli herkullisia tortilloita!

Harmikseni roborovskit eivät tälläkertaa menestyneet, olisihan se ollut mukava saada muutama serti ulkomaalaiselta tuomarilta. Mutta olen enemmän kuin iloinen ystäväni Pilvin kasvattien menestyksestä standardiroborovskeissa! Huikea suoritus 🙂 Syrkeissä sensijaan Wonderland’s Green Inferno* oli S1+SERT & BIS6, sekä sai kunniamaininnan turkistaan. Poikansa Wonderland’s Jaguaariuni taas kunniamaininnan tikkauksestaan. Siltä en mitään oikein odottanutkaan, se on vielä todella kesken oleva nuori, joka toivon mukaan kehittyy mallikkaaksi pojaksi, jos entiset merkit pitävät paikkaansa. Olen tyytyväinen päivään ja Infernon sertiin. Ehkäpä viimeinen serti irtoaa Ylivieskassa.

 

Meille on tässä muuttanut muutama uusi asukas, pitkäkarvainen seepianharmaauros Blood Of A Lion ”Lenni” sekä lyhytkarvainen hopeanharmaa valkonauhainen Bidziil ”Poppis”. Kivoja poikia molemmat. 

Seuraavat näyttelyt siintävätkin sitten jo lokakuussa Ylivieskassa, ne jäävätkin sitten tämänvuoden viimeisiksi näyttelyiksi ja ehkäpä ihan hyvä niin, ei jokavuosi jaksaisikaan vetää 9 näyttelyt vuodessa rumbaa 😀

Helteetkin ovat jo hellittäneet, joten syrkkipareja aletaan astutella ja roborovskipareja yhdistellä. Wonderland’s Jalokivi* x Wonderland’s I Killed The Prom Queen ovatkin olleet jo pitkään yhdessä, mutta valitettavasti niiden poikue sattui sille kauhealle hellejaksolle, ja koko poikue menehtyi. Pari on edelleen yhdistettynä, joten toivotaan ennen talventuloa niitä laikkulapsia syntyväksi.

Hamsulan kesäkuulumiset

Hamsulassa arki on rullannut normaalia tahtiaan. Ihanaa, kun uudessa hamsulassa on kesäisin maksimissaan +22 astetta lämmintä. Eläimet ovat virkeitä ja hyvinvoivia. Edellisessä hamsulassa lämpötilat kohosivat tuskaisiin lukemiin, joten nyt on mukava sekä omistajan, että eläinten nauttia viileimmistä olosuhteista, vaikka ulkona porottaisi aurinko.

Muutama syrkkipoikue on syntynyt. Yhdistelmästä Wonderland’s Green Inferno*, lk normaali x Ereganto’s Xenia, pkr ps seepianharmaa syntyi 13 poikasta. Värijakauma oli kirjavaa, mutta onneksi muutama hopeinen poikanenkin mahtui joukkoon. Kotiin jäi lk ps seepianharmaa naaras Wonderland’s Ihmeidentekijä, tutuille Iita. Yhtä tomera ja mukavaluonteinen kuin Xena-emonsa. Lisäksi syntyi pieni poikue yhdistelmästä Wonderland’s Green Inferno*, lk normaali x Wonderland’s Famous Last Words. Kuusi kaunista poikasta, josta kotiin jää ainakin lk normaali uros Wonderland’s Jaguaariuni. Poikaset ovat kauniin tummia. Yhdistelmä on muutenkin kovin kiva.

Yhdistettynä on myös roborovskipariskunta Wonderland’s Jalokivi*, normaali laikukas x Wonderland’s I Killed The Prom Queen, normaali laikukas. Odotellaan kauniita laikkulapsia 

Hamsterit ovat saaneet nauttia ulkoatuotuja tuoreita maltillisesti. Yritän myös kesän aikana kerätä ja kuivattaa mahdollisimman paljon hamstereille kaikenlaista luonnosta talven varalle herkutteluun.

Katse on jo suunnattu syksyn näyttelykauteen, joka tullaan ilmeisesti avaamaan TuTan näyttelyissä Turussa. Tarkoitus olisi lähteä junareissaamaan Pilvin ja hamstereiden kanssa.

Testissä Bunny Lust auf natur Power Snack

Yhteistyökumppanimme Faunatar lähetti meille testiin tämmöistä power snack herkkua, mikä sisältää jauhomatoja. Kyseinen herkku sopii sekä syyrianhamstereille, että kääpiöhamstereille. Lisäksi tätä herkkua voivat nauttia myös rotat, gerbiilit ja hiiret.

Ensivaikutelma pussia avatessa on miellyttävä tuoksu – myös ihmisen nenään!

Tuote sisältää:

• Jauhomatoja
• tattaria
• riisihiutaleita
• punajuurta
• mungpapuja
• seesaminsiemeniä
• maarianohdaketta
• ruusunlehtiä
• voikukkaa
• kehäkukkaa

 

Jauhomatoja power snack seoksessa on 3%. Tattari on myös hyvä kasvisproteiini, joka sisältää paljon aminohappoja. Riisihiutaleet sen sijaan mahtavat olla hamstereille hieman erilainen ja mukava makunautinto, ne myös näyttävät todella kivalle tässä seoksessa. Punajuuri taas sisältää paljon rautaa, ja tuo seokseen kauniin punakan sävyn. Mungpavut ovat täynnä energiaa, kuitua ja proteiinia. Seesaminsiemet ovat varsinkin hyvä lisä seokseen, sillä ne sisältävät hyvät määrät kalsiumia. Nykyään, kun maitotuotteita ei pahemmin enää hamstereiden ruokavalioon suositella, ovat seesaminsiemenet siihen hyvä korvaava tuote. Maarianohdakkeella on myös ihmiselle tunnettuja terveysvaikutuksia, sen antioksidanttien silymariinin on todettu puhdistavan maksaa ja munuaisia. Voikukka taas on hyvin vitamiinipitoinen herkku, kehkäkukan kukissa on sen sijaan saponiineja, joilla on tulehdusta lievittäviä vaikutuksia.

Tämä herkku on mielestäni oikein hyvä, mutta melko proteiinipitoinen. Nimensä mukaan siis power snack. Korkean proteiinipitoisuuden vuoksi suosittelen käyttämään tätä alkuperäisessä tarkoituksessaan eli satunnaisesti tarjoiltuna herkkuna. Paljon proteiinia sisältävät raaka-aineet kerryttävät hyvin nopeasti myös turhan paljon massaa, jos perussiemenseoksen proteiinipitoisuus on ihanteellinen.

Testaajaksi meillä pääsi tälläkertaa nuori talvikkouros Merkkari, jonka sanoja mukaillen ; tämä oli herkullista! Merkkarille maistui kaikki, mutta pyylevän olemuksensa vuoksi se sai tätä herkkuruokaa satunnaisesti. Tämä herkku oli hyvin positiivinen lisä, koska Merkkari sijoittui kaksissa peräkkäisissä näyttelyissä hyvin menestyksekkäästi.

5.5.2018 PPKJY – Ylivieska

Kevään viimeiset näyttelyt ennen kesälomaa. Olin vaihteeksi laiska ja laitoin kaiken valmiiksi vasta aamuyöllä. Pitäisi jaksaa aina laittaa kaikki valmiiksi ajoissa, niin saisi rauhassa heräillä aamun 😀

Mukaan lähti ulkomuotoluokkiin kolme syyrianhamsteria; lk normaali uros Wonderland’s Green Inferno, lk cinnamon naaras Wonderland’s Haavekuva sekä pk musta laikukas uros Niinpal Gauhian Santos S.Almonella. Roborovskeja lähti mukaan neljä; Wonderland’s Hevoskotka*, Wonderland’s I Kill The Prom Queen, Wonderland’s Jalokivi ja Wonderland’s Jalokoralli. Kerrankin sain aikaiseksi tehdä ”materiaalia” kevään viimeisiin ulkomuotoluokkiin siis. Pari vuotta on mennyt kehitellessä tummanharmaata, näyttelytettävää ei juuri silloin ollut, joten oli kiva viedä paljon nuorisoa ja vanhempaakin hamsulan väkeä ulkomuotoluokkiin Choux Puff’s Marjutin arvosteltavaksi. Olin aika luottavainen reissun suhteen, enkä ehkä ihan turhaan.

 

Lähdettiin ajelemaan Kajaanista kohti Ylivieskaa puoli kahdeksan aikoihin. Mukana menossa ystäväni Pilvi, joka muuten kasvattaa Kajaanissa oikein kivanlaatuisia roborovskeja toistaiseksi kasvattajanimettömästi. Pilvin kasvatuksen sivut löytyvät kuitenkin facebookista. Kannattaa kurkistaa, siellä kasvaa tälläkin hetkellä hienon normaalin Spirit Tracksin* poikasia, joita saattaisi olla myyntiin asti.

Meidän tuurilla matkalle sattui eteemme puolustusvoimien ajoneuvoletka, jota ei lähdetä noin vain ohittamaan. Aika oli muutenkin kortilla, onneksi ehdittiin näyttelypaikalle vähän ennen kymmentä ja Varjosielun Kasperi olikin jo hoitanut jälki-ilmoittautumiset. Ajattelin ensin, etten ilmoita Merkkaria lemmikkiluokkiin, mutta katselin sitä sitten vielä ja oli se pakko ilmoittaa, sen verran pakotti ajatus valioitumisesta fin vlh:ksi. Oulun näyttelyissähän Merkkari sai jo ensimmäisen sijansa.

Itse arvostelin toisen lemmikkiluokan syyrianhamsterit. PPKJY oli siis järjestänyt tuplaluokat, toisena tuomarina meidän A-luokassa Sateenkaaren Satu 🙂

Tykkään kovasti tuomaroida lemmikkisyyrianhamstereita, ihania nalleja nappisilmineen ja pyllykarvoineen! Hamstereita taisi olla alunperin ilmoitettuna minulle noin 28kpl, mutta loppujenlopuksi jälki-ilmoineen hamstereita oli arvosteltu päivän päätteeksi 35kpl. Tälläkin kertaa hamstereita oli laidasta laitaan, hienoja luonteita, timmejä lihaksia ja viimeisenpäälle kiiltäviä turkkeja. Oli myös tietenkin niitä, joilla parannettavaa vielä on, ja lisää opittavaa hamsterin hoidossa.

Keltaisia syyrianhamstereita oli mukavaa nähdä täällä pohjoisessa, niitä ei usein täälläpäin näekään esittäytymässä esimerkiksi lemmikkiluokissa. Kuvassa taitaa komeilla Päivin kasvatti, lk keltainen uros Vivaldine’s Filippus Freskomaalari, jonka palkintsin PLH-sijoille. Päivän ehdoton voittaja oli 19kk ikäinen pitkäkarvainen minkki naaras Pikkumökin Blondie! Se vei voiton molemmissa luokissa varsin kirkkaasti. Oikein hieno veteraani, valmistui siis Ylivieskassa Tuplavaliolemmikkihamsteriksi. Onnea Terttu!

Päivä sujui varsin mukavasti tuttujen ihmisten keskellä ja tuomarinduunia tehden. Sitten vain jännittämään tuloksia. Ei onneksi ollut ihan turha reissu tämä, oikeastaan manasin jo, että jos en saa edes yhtä sertifikaattia, lopetan kasvatuksen! Toki ihan leikillään, oli mukana vain hienoja hamstereita, joista yhdestä ainakin odotukset olivat todella kovat, lk normaali uros Wonderland’s Green Inferno lunasti odotukseni juuri toivotulla tavalla, Naava oli siis S1+SERT sekä standardien BIS2! ♥ Ihana Naava, omakasvatti kolmannessa polvessa. Naava on muuten uusimman syrkkipoikueen isukki, vapaita poikasia siellä on vielä, kun niitäkin syntyi se 13kpl. Näin vink vink 😀 Lisäksi syyrianhamstereista Wonderland’s Haavekuva sai kunniamaininnan ”lupaava kokonaisuus”. Sitä Haave kyllä onkin, toivon, että väri kehittyy yhtä kauniiksi kuin vanhemmillaan. Mukana oleva pk musta laikukas Niinpal Gauhian Santos S.Almonella sai kunniamaininnan rakenteesta. Lisäksi se oli paras nuori ja tuomarin suosikki. Minun ei tarvinnut miettiä Aatoksen hankintaa kuin sekunnin sen nähtyäni, sillä halusin ehdottomasti poikasen hienosta lk mustasta isästään FIN MVA Colbronde’s Perfect Dreamista, toinen syy, että valitsin juuri tämän poikasen oli sen lupaava rakenne jo poikasena sekä kolmantena syynä se, että sukutaulusta löytyy omia kasvattejani, jotka olivat minulle arvokkaita, mutta surkeiden sattumusten sarjan takia minulle ei jäänyt niistä poikasista käteen mitään. Poikanen, joka on täysin väärää väriä, väärä turkinlaatu ja vielä laikukaskin kaikenlisäksi on kuitenkin minulle tärkeä näillä tavoilla. Ja onhan se lisäksi mahdottoman suloinen! Se on puolisoni ehdoton suosikki!

Sitten robojen sijoituksiin. Otin siis mukaan neljä robokasvattiani, nuoriso ilahdutti jälleen, J-poikueen Wonderland’s Jalokivi ja Wonderland’s Jalokoralli saivat molemmat sertifikaatit! Jalokivi oli S5 ja Jalokoralli S2. Wonderland’s Hevoskotka* sai kunniamaininnan kokonaisuudesta.

Ja tosiaan, kun ilmoitin vielä Merkkarin molempiin lemmikkiluokkiin, tuli toisesta mainetta ja kunniaa. Merkkari nappasi nimittäin PLH1 sijan ollen paras nuori sekä BIS2.  Toisesta ei valitettavasti tullut sitä toista sijaa, joten lemmikkiluokkiin sitten syksyllä taas, jos saataisiin Merkkarista valiolemmikkihamsteri.

Ei ollenkaan turha reissu, kiitos kaikille ihanille ystäville seurasta, oli ihana nähdä kaikkia! 🙂 

 

29.4.2018 Oulu – näyttelyiden huminaa

Olin jo alunperin päättänyt, että jätän Oulun näyttelyt välistä, koska ulkomuotoluokkia ei ollut tälläkertaa, enkä jaksaisi lähteä mutkin ajamaan 400km lemmikkiluokkien takia. Mutta Noora sai sitten minut ylipuhuttua lähtemään ja paria päivää myöhemmin tuli myös tuomarikutsu rotille ja hiirille. Ihmettelette varmaan, miksi minua pyydettiin rotille ja hiirille tuomariksi? Olenhan siis valmistunut hamstereiden lemmikkituomariksi vuonna 2012 ja tuomaroinut OSJH:lla paljon, OSJH:lla on käytäntönä, että muiden lajien tuomareita voidaan ottaa myös muille lajeille tuomareiksi, mikäli tietämys lajia/lajeja kohtaan on hyvä. Joten olen tuomaroinut hiiriä ja rottiakin, muistaakseni joskus myös gerbiileitä OSJH:n näyttelyissä. Tokikaan luokat eivät ole silloin lajiyhdistyksen alaiset, vaan sijoitukset ja muut meriitit kerryttävät vain OSJH:n vuoden voittaja pisteitä. Mikä ei huono juttu ole toki sekään 🙂

Olen oikeasti aika laiska valmistautumaan mihinkään etukäteen, saatan joskus laitella kaiken valmiiksi vasta aamuyöllä näyttelypäivänä. Tälläkertaa tsemppasin ja laitoin kaiken valmiiksi jo lauantaina. Ilmoitin kaksi hamsteria lemmikkiluokkaan, ihanan ja rakkaan lemmikkitalvikkoni Merkkarin sekä roborovskikasvattini Jalokorallin. En erityisemmin muuta ruokintaa ennen näyttelyitä, minulle hyvät, tasaiset ja hyvinvoivat eläimet ovat tärkeä seikka, joten pidän ruokinnan sellaisena, että sitä ei esimerkiksi tarvitse erikseen buustata ennen näytteyä, että eläin olisi näyttelykuntoinen. Kynnet toki leikkaan ja kylpyhiekkaa käytän turkin hoitoon, mutta muuta valmistelua hamsterit eivät juuri kaipaa.

Lähdimme ajamaan 06:30 Kajaanista kohti Oulua Nooran ja Jonnan kanssa. Matka sujui leppoisasti eläimistä puhuen, ja paljon muustakin! Näyttelyreissut ovat hauskoja juuri seuran takia – hyvä seura ja jaksaa viihtyä.

Perillä olimme Maikkulassa 09:15. Siinä sitten purimme auton ja haimme numerolaput sekä veimme boksit pöydille. Itse lähdin tuomaroimaan ne lupaamani rotat ja hiiret. Jossainvaiheessa kävin vilkaisemassa arvosteluja, Merkkarille oli tupsahtanut ERI- ja Korallille EH+. Ihan hyvin siis. Itse olin valmis jo hieman 12 jälkeen omien kanssa. Sitten odottelimme kääpiöhamstereiden palkintojenjakoa. Merkkari sijoittui hienosti PLH2 ollen myös paras nuori, Koralli sai kunniamaininnan yleiskunnostaan.

Oli oikein mukava ja leppoisa päivä, ei kiire ja hyvä seura. Oli kiva nähdä kaikkia! 🙂

Kotona olimme vasta joskus seitsemän aikaan illalla. Tämmöinen leppoisa näyttelyreissu oli oikeasti mukavaa vaihtelua yleensä kiireisille, stressintäyteisille näyttelyreissuille. Reissaan paljon tuomarina junalla ympäri Suomea, ja vaikka juna tuntuu olevan välillä toinen kotini, osaan silti  stressata matkustamista ja se väsyttää aikalailla. Välillä siis näin 🙂

Kevään kuulumisia

Syyrianhamstereiden H1-poikue on lähtenyt maailmalle. Kotiin valikoitui nätti lyhytkarvainen cinnamon naaras Wonderland’s Haavekuva. Kahdesta roborovskipoikueesta kotiin valikoitui normaali uros Wonderland’s Jalokoralli, sekä normaali laikukas uros Wonderland’s Kiehkuraminttu.

Uusia tulokkaitakin on tullut. Wippee’s hamsulasta suloinen normaalin värinen uros Wippee’s Roju, Niinpal Gauhian hamsulasta pk musta laikukas uros Niinpal Gauhian Santos S.Almonella sekä Yours hamsulasta itselleni talvikkomaskotti, safiirinvärinen talvikkouros Yours Mercury II. Tulossa on lisäksi robovahvisteita Varjosielun hamsulasta, sekä ystävältäni Pilviltä.

Kevään viimeiset näyttelyt ovat Oulussa 29.4 sekä Ylivieskassa 5.5. Sinne siis ja sitten päästäänkin jo viettämään kesälomaa.

Syrkkirintamalla on astutetty yhdistelmä Wonderland’s Green Inferno, lk normaali x Ereganto’s Xenia, pk ps seepianharmaa. Xenalla on selvät sivuvaunut, joten hopeisia poikasia odotellaan suurella innolla! Ennen kesää astutetaan myös yhdistelmä Picus Wild Type, pk normaali x Wonderland’s Famous Last Words, lk normaali.

Kesätaukoa tulee poikueissa varmasti nyt olemaankin, mutta kesälle ajoittuu ainakin yksi syrkkiyhdistelmä ja pari robopoikuetta. Pitäähän sitä syksylle materiaalia tuottaa näyttelyihin vietäväksi 😀

Kuvassa komeilee itse Yours Mercury II, tutuille Merkkari ♥


Poikasten matka meiltä maailmalle

Kaikki alkaa paljon ennen poikasten syntymää, nimittäin vanhempien valinnasta. En yhdistele hamstereita huvikseni ja miten sattuu. Jokaiselle yhdistelmällä pitää olla jotakin jalostuksellista arvoa. Olipa se sitten yleispätevää arvoa esimerkiksi harvinaisen värin kohdalla tai ihan jotain tiettyä seikkaa mitä lähden yhdistelmältä hakemaan. Jokaisella yhdistelmällä pitää päästä jollaintasolla lähemmäs omaa päämäärää tai välitavoitteita, muuten kasvatuksesta puuttuu omalla kohdallani se tärkein – mielenkiinto ja motivaatio. Vanhempia näyttelytetään ulkomuotoluokissa mikäli eläin näyttää siltä, että sen on mahdollista sijoittua.  Joskus vanhemmat haetaan ulkomailta asti. Jalostusprosessi ei ole sitä, että yhdistetään summassa kaksi eläintä. Niiden tulee käydä toisilleen suvullisesti, värillisesti ja ulkomuodollisesti. Itse suosin mahdollisimman puhtaita värilinjoja. Normaalikin on yllättävän mielenkiintoinen väri, kun siitä lähdetään jalostamaan standardinmukaista, hienoa normaalia jolla on väri kohdallaan. Luonne ja terveys ovat myös hyvin tärkeintä, jalostustyöstä karsiutuu aggressiiviset ja sairaat eläimet luonnollisesti pois. Toki piileviä periytyviä sairausrasitteita on joskus mahdoton ennustaa. Toivoisin mielelläni jokaisena jouluna itselleni kristallipalloa 😀

Kun vanhemmat on valittu, ne ovat väriltään toisilleen sopivia, ulkomuodollisesti päteviä toisilleen sekä terveitä, iällisesti hyvässä lisääntymisiässä sekä ne ovat luonteeltaan tarpeeksi tasapainoisia on aika yhdistää pariskuntia. Roborovskit ovat helppoja, yleensä ne menevät ns. heittämällä samaan asumukseen ilman sen kummempia mutinoita, kun laumasosiaalinen laji ovat. Ne viettävät samassa asumuksessa aikansa ja jos hyvä lykky käy, naaras tiinehtyy.

Syyrianhamstereilta taas joutuu etsimään kiimoja, ja ne ovat syrkkinaaraalla neljän päivän välein. Jos naaras ei ole kiimassa, saattaa ihan pahimmassa skenaariossa tulla ruumiita, tai ainakin hyvin pahaa jälkeä. Syrkit kun ovat erakoita, eivätkä siedä lajitovereita nenänsä eteen kuin lisääntymistarkoituksessa.  Pimeät vuodenajat voivat olla yhtä tuskaa, sillä hamsterit kyllä tietävät, milloin ei kannata lisääntyä. Kylmää ja pimeää, sitten kun ollaan tuskasteltu koko pimeä talvi useamman parin kanssa, kun eivät lisäännyt/tiinehdy/näytä kiimoja/ olevat valetiinenä… etc, you name it. Kevään koettaessa kaikki pariskunnat villiintyvät ja haluavat jälkikasvua! Sitten niitä poikasia on ja piisaa.

Ensin valvotaan vähän pitkin yötä, että saadaan hamsterinaaras astutettua ilman ongelmia. Ja jos tähdet ja planeetat ovat oikeassa asennossa – naaras tiinehtyy. Itse luotan tiinehtymiseen lopullisesti vasta paria päivää ennen laskettua, jolloin yleensä vatsasta näkee ihan selvästi, että sieltä on tulossa toimitus ja voi olla isokin läjä poikasia. Toki tässä välissä voi halutessaan etsiskellä niitä kiimoja, mutta kun on niitäkin naaraita jotka kiimailevat tiineenä 😀

Astutuksesta siis seuraava hetki on odotella 16vuorokautta, siinä sitten ehkä voi jo vähän hermoillakin viimeisinä päivinä, että sujuuko kaikki hyvin ja ilman komplikaatioita. Sitten se vasta kyllä hermoja kiristääkin jos menee vähän yli lasketun ajan. Joskus sujuu ilman komplikaatioita, joskus ei. Ikävämpi juttu se on, kun naaras kuolee synnytyskomplikaatioihin ja sen myötä myös poikaset. On ihan järjenköyhyyttä lähteä käsin tuollaisia ruokkimaan, poikueen lopetus on silloin melkein ainoa vaihtoehto, mikäli sijaisemoa ei hamsulassa ole, ja aika harvoin sattuu olemaan. Ja se siirtokin on aina oma riskinsä.

Onhan se sitten mukavaa ja huojentavaa nähdä kun emon vatsa on hävinnyt ja pesästä kuuluu pientä piipitystä. Paitsi silloin kun emo on rakentanut barrikadin ja haudannut poikueen 20cm syvyyteen onkaloon, minne ei ole näköyhteyttä seuraavaan kahteen viikkoon. Siinä sitten odotellaan, taas. Odottamista koko touhu 😀 Kun poikaset täyttävät 14vuorokautta, tarkistan sukupuoli-ja värijakauman. Koskaan ei pitäisi kovasti toivoa itselleen sieltä yhtään mitään, sillä jälleen kerran sorruin toivomaan lyhytkarvaista cinnamonurosta. Yksi ainoa cinnamonuros, ja sekin pitkäkarvainen. No, sitten jätetään varasuunnelma B, lyhytkarvainen cinnamonnaaras.

Siinä sitten aletaan ilmoitella varattavia hamstereita, linjat käyvät kuumina, peritään varausmaksuja ja kertoillaan poikueen kuulumisia, minä kun olen vielä niin kiltti, että minä joskus laittelen kuviakin poikasista. Mutta minulla ei kuitenkaan ole aikaa kuvailla niitä päivittäin, vaikka pyrin ottamaan jonkunlaisia kuvia sillointällöin, onhan se odottavan aika pitkä siellä ostajankin päässä. 🙂

Sitten niitä poikasia pyöritellään ja pallotellaan ja niitä totutetaan erilaisiin juttuihin. Esimerkiksi itse pyrin pyytämään muitakin ihmisiä käsittelemään poikasia, onneksi voin orjuuttaa aina rakkaan aviopuolisoni tähän tehtävään. 😉

 

Poikasia myös ruokitaan monipuolisesti. Meillä poikue saa tuoreruokaa noin 3kertaa viikossa, muuten ne kasvavat hyvänlaatuisella siemenseoksella, yrteillä, hyönteisproteiinilla, erilaisilla jyvillä jne. Tämmöinen termiittilauma syö järkyttävät määrät ruokaa.

Sitten saatan ottaa poikasten katsojia meille, kun poikaset ovat tarpeeksi isoja, jos nätisti pyydetään 🙂  Lopulta viisi viikkoa on lyhyt aika odottaa eläintä, vaikka se voi pitkältä tuntuakin. Sen viisiviikkoisen käyttää muuten kätevästi uuden tulokkaan asumuksen sisustamiseen ja tietoaan voi aina kerrata vähän lisää hamsterit.net sivustolta. Tai jos ei ole vielä sivustoa siinä vaiheessa löytänyt, niin pikaisesti päivittämään tietonsa ajantasalle.

Sitten ne ihanaiset naperot ovat 5 viikon ikäisiä ja valmiina lähtemään kohti uusia seikkailuja. Täytyy aina muistaa, että 5 viikkoinen hamsteri on pieni eläinlapsi. Se joutuu eroon perheestään, vanhat tutut tuoksut ja äänet jäävät taakse, varma tuttu käsittelijä jättää poikaselle hyvästit ja toivottaa onnea uuteen kotiin tulokkaalle, vaikkakaan kasvattajan työ ei tähän jääkään, sillä minä annan kasvattajan tukeni hamstereiden mukaan. 🙂